”Isoäidin sydän”:
Olipa kerran kylä, joka sijaitsi suuren metsän reunalla. Kylässä asui isoäiti, jolla oli suuri ja lämmin sydän. Hänellä oli tapana kertoa tarinoita lapsenlapsilleen ja kylän muille lapsille, jotka kokoontuivat hänen ympärilleen kuulemaan ihmeellisiä seikkailuja ja oppimaan elämän tärkeitä opetuksia.
Eräänä päivänä kylään saapui vieraita, jotka toivat mukanaan uutisia suuresta vaarasta. Metsän takaa oli tulossa myrsky, joka uhkasi tuhota kaiken tiellään. Kyläläiset pelkäsivät ja olivat neuvottomia, mutta isoäiti pysyi rauhallisena. Hän kutsui kaikki koolle ja sanoi:
”Rakkaat ystävät, meillä on jotain, mikä on voimakkaampaa kuin mikään myrsky – meillä on toistemme sydämet ja yhteisöllisyytemme. Yhdessä voimme suojella kotiamme ja toisiamme.”
Isoäiti otti lapsenlapsensa kädestä ja alkoi laulaa vanhaa loitsua, jota hänen oma isoäitinsä oli hänelle opettanut. Pian muutkin yhtyivät lauluun, ja heidän äänensä kohosivat yhdessä taivasta kohti. Laulun voima oli niin suuri, että se loi näkymättömän suojakilven ympärille kylää.
Kun myrsky saapui, se raivosi ja riehui, mutta se ei voinut murtaa laulun luomaa suojaa. Kylä säilyi ehjänä, ja kun myrsky oli ohi, kyläläiset juhlivat yhdessä selviytymistään. He ymmärsivät, että isoäidin sydän ja heidän yhteinen voimansa olivat pelastaneet heidät.
Ja siitä päivästä lähtien, isoäidin sydän ei ollut enää vain yksi sydän, vaan se oli osa jokaista kyläläistä, jotka olivat oppineet rakastamaan ja suojelemaan toisiaan.
Satu päättyy, mutta isoäidin sydämen voima jatkuu aina, kun ihmiset kokoontuvat yhteen ja jakavat rakkautta ja yhteisöllisyyttä.
(Kirjoittanut Copilot-generatiivinen tekoäly)
Sini Lilja 