’sallimus’

sallimus

musta naakkaparvi lensi tänne
ensi kesästä tulee vehreä saaga
talvi nyhjöttää hiljaa
en halua menehtyä
en voi sallia sitä

kävin jaakopinpainia;
voimakkaan sisäisen taistelun
elämäni on nytkähtänyt liikkeelle

nukuimme kylki kyljessä
sinä olet suloinen kyyhkyläinen;
sinä sydänkäpyni
olen onnekas, sillä olet
elämäni oikolukija

’sinun kanssasi…’

sinun kanssasi…

lähdetään pois tästä väenpaljoudesta
nasaretilainen odottaa vastarannalla
en ole kiinnostunut säihkysäärisistä
sanoo hän

halusin ehdoin tahdoin välttämättä olla kanssasi
uudenvuodentina on valettu
oraakkeli käheästi ja surullisesti ennusti:
olemme joutuneet noidankattilaan
kohtalomme on haaksirikko

shh shh! ei inahdustakaan
idea kuolemattomuudesta oli sinapinsiemenen kokoinen
tiainen tuo keväällä sanoman uudesta elämästä nokassaan

 

’uudenvuodenlupaus’

uudenvuodenlupaus

tulevana kesänä nurmi kasvaa neliapiloita
onkimato suvea myös odottaa
ja särkiparvi hyvän aterian saa

pieni kisu emon nisää polkee –
sen viikset värisee
peikonlehti nauraa ja isoja reikiä tekee
laitan verannan pöydälle valkoisen pitsiliinan

sydämeni kuuluu sinulle
sun luona niin hyvä mun olla on
minä olen valloittanut
sinun ei-kenenkään-maan