Varjojen maa
Marras maa – lehdet putosivat
varteni kuuntelee
mahlan kohinaa.
En ole Kuoleman Valittu,
joka kukoistaa, lakastuu, maatuu.
Olen Elämän Puu
sille antautuen
jokaisena armon aamuna.
- kommentti
- Bloggaa uudelleen
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Sini Lilja 
Pidin runosi tunnelmasta. Vältit pateettisuuden mikä vaanii tämän tyyppisessä runoilussa.
Toivorikas runo. Pidin.
Kritiikistä. Jos kritiikki inspiroi – vaikka se olisi kovaakin – se on täydellistä. Kritiikki huomaa heikot kohdat, niin että taiteilija oivaltaa, minne päin pitää suunnata. Kritiikki, palaute, lukeminen! Ilman niitä runous ei elä.
Runossasi varjot ja valo, hämärän elementit ja valon elementit kietoutuvat yhteen eläväksi yhtenäisyydeksi.
Tämä oli hyvä. Tällä kertaa aihe oli vähän sellainen, että minun korvaani aika moni runo kuulosti teennäiseltä pohdiskelulta, sinun ei.